VALOREMin lausunto uuden alueidenkäyttölain luonnoksesta
LAUSUNTO LUONNOKSESTA HALLITUKSEN ESITYKSEKSI EDUSKUNNALLE
UUDEKSI ALUEIDENKÄYTTÖLAIKSI, VN/26856/2023
Lausunnon antaja
Valorem Energies Finland Oy Y-tunnus 3016044-3
Kaisaniemenkatu 1 C 5, 00100 Helsinki
VALOREM on ranskalainen yritys, joka on kehittänyt tuulivoimaa jo yli 30 vuoden
ajan. Suomessa liiketoimintaa on kehitetty yli 10 vuoden ajan ja tällä hetkellä
maatuulivoimahankkeita on kehitteillä Suomessa yli 1000 MW:n edestä. Yhtiön
maatuulivoimahankkeet sijaitsevat kahdeksan eri kunnan alueella Suomessa ja niiden merkitys kuntien
taloudelle on suuri. Yhtiöllä on lisäksi kehitteillä aurinkovoimaa yhteensä yli 500 MWp eri
puolilla Suomea.
1. KOMMENTIT LUVUSTA 8 TUULIVOIMARAKENTAMISTA KOSKEVAT ERITYISET SÄÄNNÖKSET
Ympäristöministeriön ehdotus alueidenkäyttölain muutoksesta.
Hallitus linjaa riihen energia-alan kirjauksissa, että ”jos tuulivoimarakentamista ohjaava
yleiskaava ei sijoitu maakuntakaavassa osoitetulle tuulivoimaloiden alueelle, tuulivoimala on
sijoitettava vähintään kahdeksan kertaa tuulivoimalan kokonaiskorkeuden etäisyydelle olemassa
olevista asuinrakennuksista ja rakentamisluvan saaneista asuinrakennuspaikoista sekä kaavassa
osoitetuista asuinalueista ja asuinrakennuspaikoista.”
Keskeiset kannanotot
Ensisijaisesti vähimmäisetäisyysvaatimus ja siihen liittyvä suostumusmenettely tulee
ehdotetussa muodossaan poistaa esityksestä kokonaisuudessaan. Sääntelyn tulee myös jatkossa
perustua hankkeiden todellisiin vaikutuksiin puolueettoman ja läpinäkyvän prosessin takaamiseksi
sekä kuntien, maanomistajien ja hankkeiden tasapuolisen kohtelun
varmistamiseksi.
Mikäli vähimmäisetäisyysvaatimus ja suostumusmenettely päätetään säilyttää esityksessä, tulee
ehdotettua säännöstä muuttaa huomioiden jäljempänä esitetty.
Monet hankkeet levittäytyvät jo nykyisellään usein maakuntakaavan tuulivoimaloiden
aluemerkinnän ulkopuolelle – mikä on sinänsä luontevaa, koska hankkeen tarkempi suunnittelu
perustuu maakuntakaavaa yksityiskohtaisempiin paikallisiin selvityksiin, joilla saadaan tietoa
tuulivoimalle käytännössä soveltuvista alueista. Ehdotetun säännöksen tulkinta voi kuitenkin
aiheuttaa tältä osin ongelmatilanteita, mikäli pykälä sidotaan tiukasti nimenomaan
kaavamerkinnän alueeseen. Vastaavasti maakaavamerkintään perustuvan hankkeen välittömässä
läheisyydessä saattaa sijaita toinen hanke, jonka merkitys vaikutusten kannalta voi jäädä
vähäiseksi suhteessa isompaan, maakuntakaavaan perustuvaan hankkeeseen. Koska nykyinen
maakuntakaavan tulkinta mahdollistaa joustavuuden koskien maakuntakaavan tuulivoimamerkintää, tämän
joustavuuden säilyttämiseksi tulee ehdotettu sanamuoto selvyyden vuoksi muuttaa koskemaan
maakuntakaavassa osoitettuja tuulivoima-alueita tai niihin olennaisesti tukeutuvia alueita.
Mikäli jonkinlainen vähimmäisetäisyys asutukseen halutaan sääntelyyn sisällyttää, tulee se
määritellä asetustasolla sekä tavalla, joka ei vaaranna puhtaan teollisuuden vaatimaa sähkön
lisäystarvetta ja mm. Suomen strategisia vetytalouden tavoitteita. Selvitysten mukaan puhtaan
teollisuuden vaatima sähkön lisäystarve ei vaarannu, mikäli etäisyydeksi asetetaan 800–1000 metriä.
Tämä tarkoittaisi 3 x voimalan korkeutta. Tämä kuitenkin varmistaisi kunnille edelleen hyvät
mahdollisuudet soveltaa kuntatason kaavoituksessa tarvittaessa suurempaa etäisyyttä silloin, kun
paikalliset olosuhteet sitä edellyttävät. Etäisyyssäännöt ovat sääntelynä hyvin yksityiskohtaisia,
ja kuuluvat siksi määritettäväksi yksityiskohtaisesti asetuksella.
Mahdollinen vähimmäisetäisyys asutukseen tulee lisäksi määritellä tavalla, joka tosiasiassa vastaa
hankkeiden todellisia vaikutuksia. Minkäänlaisen ylimääräisen suojavyöhykkeen muodostaminen on
perusteetonta ja johtaisi tarpeettomiin, määrältään huomattaviin kunta- ja kansantaloudellisiin
menetyksiin.
Edelleen, koska maakunnissa maakuntakaavatyö on hyvin eri vaiheissa ja siten ehdotettu säännös
vaikuttaisi hyvin erin tavoin eri alueilla, tulee maakuntien ja niissä sijaitsevien kuntien ja
tuulivoimahankkeiden tasapuolinen kohtelu varmistaa riittävän pitkällä voimaantuloajalla. Koska
hankkeiden selvityksiin ja vaikutusarvioihin investoidaan keskeisimmin selvästi
kaavaehdotusta aikaisemmassa vaiheessa, tulee kohtuuttomien hankekehittäjiin kohdistuvien
vaikutusten välttämiseksi siirtymäsäännös määritellä siten, että lain voimaan tullessa voimassa
olleita säännöksiä sovellettaisiin kaavoihin, joita koskeva osallistumis- ja arviointisuunnitelma
on asetettu julkisesti nähtäville ennen ehdotetun lain voimaantuloa.
Esitys siirtää valtaa kunnilta maakunnille olennaisesti vastoin esityksen tavoitteita
Esitysluonnoksen mukaan maakunnat käytännössä määrittelisivät hyvin pitkälle, mitkä hankkeet
ovat toteuttamiskelpoisia ja siten edelleen määrittäisivät lähes sitovasti esimerkiksi kuntien
kiinteistöverotulojen kohdentumista. Esitys ei siten toteuta muutoksen tavoitetta keventää
maakuntakaavan ohjausvaikutusta kuntien maankäytön suunnittelussa, vaan päin vastoin, esitys
loukkaisi kuntien oikeutta päättää alueidensa käytöstä. Kiinteistöverotulot jäävät jo nykyisellään
pois Itä-Suomen kunnilta ja etäisyysvaatimus tekisi tilanteesta kunnille vieläkin
epäoikeudenmukaisemman rajoittamalla kuntien tosiasiallisia edellytyksiä mahdollistaa
tuulivoimaa alueellaan. Nykyisellään ei-seudullisia tuulivoimahankkeita on kehitetty kunnan
tahtotilan ja oman hallinnollisen alueen suunnittelun myötä maakuntakaava-alueiden
ulkopuolisille alueille, samoin periaattein kuin maakuntakaavamerkittyjen hankkeita. Kunnat ovat
myös omalta osaltaan saaneet vauhditettua ei-seudullisten hankkeiden valmistumista,
maakuntakaavoituksen kestäessä vuosia.
Esitetyssä muutoksessa maakuntakaavoittajan rooli korostuu ja maakuntakaavoituksen jo tällä
hetkellä toisistaan poikkeavat seudullisten tuulivoima-alueiden kriteerit korostuvat entisestään.
Maakuntakaava merkintä on ohjeellinen ja antaa tilaa tarkentuvaan suunnitteluun, jossa kaikki
suunnittelun reunaehdot on ajankohtaisesti tarkistettu ja pystytty ottamaan huomioon.
Nykyisellään tämä on tuonut joustavuutta ja ajantasaisuutta hitaaseen suunnitteluun. Nykyiset
maakuntakaavamerkinnän tuulivoima-alueet eivät ole perustuneet etäisyysvaatimuksiin vaan
ohjeellisuuteen. Tämä joustava maakuntakaavan huomioon ottaminen tulee säilyttää myös jatkossa
uusiutuvan energian hankkeiden kaavoittamisessa.
Etäisyysvaatimusta koskeva säännösehdotus on toteuttamiskelvoton
Maakuntakaavan rajattaisiin koskemaan vain valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittäviä
hankkeita eli kaavaan ei tule huomioida esimerkiksi tuulivoimahankkeita, jotka eivät ole
maakunnallisesti merkittäviä. Tällaisten hankkeiden ainoaksi vaihtoehdoksi jää siten hankkia
maanomistajien suostumus voimaloiden rakentamiselle määriteltyä etäisyysvaatimusta lähemmäksi
asutusta tai rakentaa voimalat etäisyysvaatimuksen mukaisesti. Tosiasiassa suostumuksia ei
hankkeille saada, etenkään 100%:ta asukkaista.
Uuden lain myötä hankekehityksessä olisi kaksi periaatetta kehittää hankkeita. Toinen perustuen
lakeihin, hyviin käytänteisiin, hankkeiden todellisten vaikutusten selvittämiseen, mallinnuksiin ja
asiantuntijatyöhön, toinen kiinteään vähimmäisetäisyyteen, joka ei perustu todellisiin
vaikutuksiin. Laissa määrätty etäisyys jättäisi pois suuresta osasta hankkeita osan mallinnuksia ja
tarkasteluja. Ehdotettu laki asettaisi tuulivoimahankealueiden lähiasukkaat eriarvoiseen asemaan
sallien toisille tuulivoimalat lähemmäksi asuinrakennuksia kuin toisaalle.
Eri maakunnissa hyvin eri kokoiset hankkeet saattavat saada maakuntakaavaan tuulivoiman
aluemerkinnän, hyvin vaihtelevin kriteerein.
Tulee huomioida, että maakuntakaavoitus ei ylipäätään perustu hankkeiden vaikutusten
yksityiskohtaiselle selvittämiselle paikallisesti, joten maakuntakaavan tarjoama etulyöntiasema ei
käytännössä edes perustuisi hankkeen paikallisten vaikutusten arviointiin. Tämä ei missään
tapauksessa voi olla omiaan parantamaan hankkeiden hyväksyttävyyttä. Etäisyysvaatimus myös
poissulkisi hankkeita, joilla on isompiin hankkeisiin nähden verrattain vähän
ympäristövaikutuksia.
Tulee myös ottaa huomioon, että maakuntakaava on hyvin kankea maankäytön suunnittelun instrumentti
eikä ehdotettu säännös joustaisi, jos esimerkiksi hankkeen liityntämahdollisuudet kantaverkkoon tai
vastaavat olennaiset tekijät muuttuvat ajan mittaan.
Nykyinen vaikutusten arviointiin perustuva järjestelmä on toimiva
Valmisteilla olevaa alueidenkäyttölain säännöstä minimietäisyydestä tuulivoimaloiden ja
asuinrakennusten välille perustellaan tuulivoimaloiden vaikutuksilla, kiinteistöjen arvolla ja
hankkeiden hyväksyttävyyden vahvistamisella. Nykyisellään hankkeissa tehdään laajat
vaikutusten arvioinnit, joiden avulla tuulivoimalahankkeita yhteensovitetaan sekä olemassa olevaan
ympäristöön että toisiinsa. Vaikutusten arvioinnin laatii ja tarkastaa laaja joukko
ammattitaitoisia osaajia yhdessä viranomaisten kanssa. Lait ja menetelmät on todettu
luotettaviksi suunnittelua ohjaaviksi menetelmiksi. Keskeisimpiä yksittäisen tuulivoimalan
sijaintiin vaikuttavia tekijöitä ovat melu- ja välkemallinnusten sekä maisemavaikutusten tulokset
ja arviointi. Esimerkiksi melumallinnuksessa huomioidaan hankekohtaisesti lähimmät asuin- ja
lomarakennukset ja lähtökohtaisesti mallinnuksissa käytetään melutasoiltaan ja dimensioltaan
korkeampia tuulivoimaloita kuin mitä hankkeisiin rakentuu. Tuulivoimahankkeen kehitys vie
keskimäärin 8 vuotta ja seuraa tarkasti nykyistä lainsäädäntöä, ohjeita ja hyviä käytänteitä.
Arvioitaessa nykyisen järjestelmän toimivuutta on kriittisen tärkeää ottaa huomioon, että tehdyt
vaikutusten arviot vastaavat todella hyvin rakennetun hankkeen operoinnin aikana tuotettua
mittaustietoa. Esimerkiksi melumallinnuksissa tuotettu tieto ja operoinnin aikaiset mittaukset
vastaavat hyvin toisiaan. Tämä osoittaa, että nykyinen, huolelliseen vaikutusten arviointiin
perustuva järjestelmä on aidosti toimiva ja negatiivisten vaikutusten piiri voidaan aidosti
tunnistaa. Tuulivoimalla tulee aina olemaan vastustajia ja minkäänlainen
vähimmäisetäisyysvaatimus ei tätä tule poistamaan. Sääntelyn tuleekin myös jatkossa
perustua hankkeiden todellisiin vaikutuksiin. Nyt ehdotetulla mallilla hankkeiden kehittämistä
vaikeutetaan merkittävästi alueilla, joille luotettavien selvitysten ja mittausten mukaan ei edes
kohdistu negatiivisia vaikutuksia. Sääntelyllä siis tavoitellaan ylimääräistä suojavyöhykettä
hankkeiden todellisen, selvityksiin ja mallinnuksiin perustuvan vaikutusalueen lisäksi. Tällaisen
suojavyöhykkeen luomisen hinta menetetyissä investoinneissa ja kiinteistöverotuloissa on suhteeton
tavoiteltaviin hyötyihin nähden, etenkin kun otetaan huomioon jäljempänä esitetyt seikat.
Hankkeiden vaikutusten arvioinnin suunnittelussa tulee perustua yhdenvertaisuuteen. Kun muille
teollisille toiminnoille ei ole kiinteää etäisyysrajaa asutukseen, johtaa tällaisen
vaatimuksen asettaminen tuulivoimalle eri teollisten toimintojen perusteettomaan erilaiseen
kohteluun. Siten myös teollisten toimintojen yhdenvertainen kohtelu edellyttää vaikutuksiin
perustuvan nykyisen järjestelmän säilyttämistä.
Esitys ei ratkaise hyväksyttävyyskysymyksiä väitetyllä tavalla
Vähimmäisetäisyysvaatimusta ja siihen liittyvää suostumusmenettelyä on perusteltu hankkeiden
hyväksyttävyyden vahvistamisella.
Kuten edellä on todettu, tuulivoimalla tulee aina olemaan vastustajia ja minkäänlainen
vähimmäisetäisyysvaatimus ei tule tätä poistamaan. Sen sijaan vähimmäisetäisyyttä koskeva ehdotus
johtaisi siihen, että tuulivoimahankkeita sijoitetaan nykyistä kauemmas alueista, joilla on
olemassa olevaa infrastruktuuria. Tästä seuraa, että tuulipuistojen edellyttämiä voimalinjoja on
tarpeen rakentaa nykyistä pidemmille välimatkoille, mikä väistämättä tulisi lisäämään painetta
voimalinjojen lunastuslupamenettelyille ja lunastettaviin alueisiin liittyviä
hyväksyttävyyshaasteita. Vaikka lunastuslain muuttaminen on käynnissä ja korvausmääriä on myös
vapaaehtoisin toimin nostettu, sääntelyllä ei voida täysin poistaa pakkolunastukseen
hyväksyttävyyteen liittyviä haasteita. Nämä hyväksyttävyyskysymykset tulevat korostumaan, mikäli
voimajohtojen lunastamista joudutaan toteuttamaan aiempaa laajemmille maa-alueille hankkeiden
vähimmäisetäisyyksien toteuttamiseksi sijoittamisessa. Ehdotettu säännös ei siten todellisuudessa
parantaisi hankkeiden hyväksyttävyyttä.
Kun yhdenkin vähimmäisetäisyyden sisällä olevan asukkaan suostumuksen puuttuminen voi torjua
hankkeen ja siten esimerkiksi estää muiden maanomistajien vuokratulot hankkeesta, on tämä omiaan
ruokkimaan epäsuotuisia käytäntöjä ja hyväksyttävyysongelmia alueen asukkaiden kesken, joita
ehdotuksella ei ole tavoiteltu. Tällaisia seikkoja ei myöskään ole otettu huomioon esityksen
vaikutusarvioinnissa.
Hyväksyttävyyden vahvistamisen kannalta ratkaisevia tekijöitä ovat esimerkiksi paikallinen läsnäolo
ja asukkaiden kohtaamiset, avoin viestintä, yleisötilaisuudet ja asukkaiden toiveiden huomioiminen
hankkeen suunnittelussa. VALOREM on lanseerannut myös uudenlaisen mallin paikallisen
hyväksyttävyyden vahvistamiseen toteuttamalla ensimmäistä kertaa Suomessa joukkorahoituskampanjan,
jolla paikalliset voivat osallistua hankkeen kehittämiseen ja saada sijoitukselleen korkotuottoa.
Kampanja on saanut paikallisten asukkaiden piirissä erinomaisen
vastaanoton. Yhtiön näkemyksen mukaan hyväksyttävyyden vahvistamisessa tuleekin keskittyä
vastaaviin vapaaehtoisiin toimiin. Alan yhtiöt ovat myös aidosti halukkaita edelleen lisäämään
vapaaehtoisia toimia, koska hankkeiden hyväksyttävyyden vahvistaminen on tärkeää niiden
liiketoiminnalle.
Esitys on ristiriidassa Suomen ilmasto- ja energiapoliittisten tavoitteiden kanssa
Yli kahden kilometrin etäisyysvaatimus (300 metriä*8= 2,4 km) jättäisi suuren osan maata
tuulivoimahankekehityksen ulkopuolelle ja tiputtaisi pois lähes kaikki Etelä-Suomen ja osan
Keski-Suomen hankkeista. Ehdotetun lain myötä merkittävä määrä kehityksessä olevia
maatuulivoimahankkeita jäisi kehittämättä. Tämä asettaa pinta-alaltaan eri kokoiset kunnat hyvin
erilaiseen asemaan. Kokonaiskorkeuden merkittävyyden kasvu voisi johtaa myös matalampien
voimaloiden suunnitteluun, joiden tuotantoarvot ovat korkeampia voimaloita matalammat.
Etäisyysvaatimus tekisi osasta hankkeita kannattomiksi voimalamäärän pienentyessä, joka
johtaisi hankkeen kokonaiskustannusten nousuun. Hankkeiden vähentyminen puolestaan johtaisi
siihen, ettei ilmastotavoitteita saavuteta ja sähkömarkkinoiden odotukset vihreästä
energiasta voisi unohtaa. Esitysluonnoksessa tätä koskeva vaikutusarviointi on hyvin puutteellinen
eikä esitys perustu johtopäätöksille, joita ministeriön teettämästä FCG Finnish Consulting Groupin
selvityksestä tulee ilmiselvästi tehdä.
Ilmastokriisi vaatii nopeampia päätöksiä, ei byrokratian lisäämistä tai puhtaan uusiutuvan energian
hankkeiden hidastamista. Vertailuna, Puola päätti rajoittaa tuulivoimaloiden ja asuinrakennusten
välisen etäisyyden 10 * kokonaiskorkeudeksi, joka käytännössä pysäytti Puolasta kaikki
maatuulivoimahankkeet. Puola käynnisti uudelleen maatuulivoimahankkeet laskemalla etäisyyden 700
metriin.
Vihreän energian tuottamista ja mahdollistamista ovat olleet vahvasti mahdollistamassa kantaverkon
investoinnit ja suunnitelmat. Kantaverkko vaatisi jo nykyisellään tasapainoa tuotannon ja
kulutuksen suhteen. Uusi laki johtaisi auttamatta osan tuulivoimahankkeiden kehityksen
lopettamiseen, joilla on huomattava merkitys kantaverkon tuotantotasapainoon. Mahdollinen muutos
hankekehitykseen hankaloittaisi vihreän energian investointeja, lisäisi epävarmuutta, hidastaisi
sähköntuotannon omavaraisuutta ja olisi täysi tyrmäys vetyhankkeille ja mahdollisille
investoinneille, jotka ovat täysin riippuvaisia uusiutuvasta energiasta.
Uudistus haittaisi olennaisesti vihreän vedyn ja muun puhtaan teollisuuden kehittämistä Suomeen
Vihreä vety on riippuvainen uusiutuvasta energiasta. Ennakoitava luvitus sekä edullinen vihreä
sähkö ovat tärkeimpiä kriteerejä, kun valitaan vihreän vedyn tuotannon sijoituspaikkaa. Tässä Suomi
kilpailee monien maiden kanssa. Ehdotettu vähimmäisetäisyysvaatimus haittaisi hyvin
merkittävästi Suomen vihreään vetyyn, vetytalouteen ja puhtaaseen teollisuuteen liittyviä
strategisia tavoitteita. Edellä todetusti, mikäli etäisyydeksi asetetaan 800–1000 metriä, puhtaan
teollisuuden vaatima sähkön lisäystarve ei vaarannu ja siten esim. vetytalouden strategisten
tavoitteiden toteutumiselle voidaan säilyttää edellytykset. Esitysluonnoksessa ehdotetun
etäisyysvaatimuksen toteutuminen hyvin todennäköisesti estäisi Suomen vetytaloutta ja puhdasta
teollisuutta koskevien tavoitteiden toteutumisen. On selvää, että tällaisen strategisen muutoksen
negatiiviset taloudelliset vaikutukset olisivat huomattavat.
Etäisyysvaatimuksen vaikutus VALOREMin tuulivoimahankekehitykseen
Mikäli ehdotettu etäisyysvaatimus hyväksyttäisiin, tarkoittaisi se tällä hetkellä VALOREMin
hankekehityksessä 119 kehitteillä olevan tuulivoimalan vähenemisen noin puoleen, mukaan lukien
kahden hankkeen kehittämisen pysähtymisen kokonaan. Ottaen huomioon tuulivoimakehitykselle
ominaisen tuulivoimaloiden lukumäärän vähenemisen hankekehityksen aikana, etäisyysvaatimuksen
seurauksena pienentyneistä hankkeista tulisi teknis- taloudellisesti toteuttamiskelvottomia,
mikä puolestaan vähentäisi entisestään hankkeiden lukumäärää. Hankekehityksen edellytysten
kaventuminen ja hankkeiden mahdollinen lopettaminen vaikuttaisi suoraan yhtiön tulevaisuuden
näkymiin Suomessa hyvin kriittisellä tavalla. Esitetty muutos siten vaikuttaisi suoraan
investointeja heikentävästi.
Lausunnon ohessa on esitetty yhtiön yhden hankkeen alueelta kartta, jossa on havainnollistettu
esitysluonnoksen mukaisen etäisyysvaatimuksen (8 x kokonaiskorkeus) vaikutus yksittäiseen
hankkeeseen sekä toisaalta hallituksen esityksen taustaselvityksenäkin olleen FCG Finnish
Consulting Groupin selvityksessä vaihtoehdoksi esitetyn 3 x kokonaiskorkeuden
etäisyysvaatimuksen vaikutus hankkeeseen. Esitysluonnoksen mukaisella 8x
kokonaiskorkeuden etäisyysvaatimuksella kaikki voimalat yhtä lukuunottamatta putoavat pois ilman
maanomistajien suostumuksia, kun taas 3x kokonaiskorkeuden etäisyydellä hanke on olennaiselta osin
toteuttamiskelpoinen. Yksityiskohtaiset paikalliset selvitykset luonnollisesti ohjaavat
tuulivoimaloiden lopullista määrää ja sijoittelua. Yhtiön käsityksen mukaan esitysluonnoksen
mukaisella etäisyysvaatimuksella olisi vastaava vaikutus lukemattomiin pienempiin
tuulivoimahankkeisiin Suomessa.
2. KOMMENTIT LUVUSTA 9 AURINKOVOIMARAKENTAMISTA KOSKEVAT ERITYISET SÄÄNNÖKSET
Ehdotettua 70 §:ää yleiskaavan käytöstä aurinkovoimalan rakentamisluvan perusteena pidetään
hyvänä, jotta myös aurinkovoimalle mahdollistetaan luvituksessa vastaava kevennetty menettely kuin
tuulivoimalle.
3. KOMMENTIT RAKENTAMISLAIN MUUTTAMISESTA
46 § Sijoittamisen edellytykset suunnittelutarvealueella
Pykälän ehdotetun 2 momentin mukaan pykälän 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna merkittävänä
rakentamisena pidetäisiin aina pinta-alaltaan vähintään kymmenen hehtaarin kokoista
aurinkovoimalaa.
Lausunnonantajan näkemyksen mukaan ehdotettu 2 momentti tulee ensi sijassa poistaa
kokonaisuudessaan. Yksin pinta-alaan nojaava kriteeri ei millään tapaa ilmennä hankkeen todellisia
vaikutuksia ja niihin liittyen hankkeen rakentamisen merkittävyyttä. Säännös pakottaisi
kunnat kaavoittamaan myös sellaisia hankkeita, joilla tosiasiassa ei ole sellaisia ominaisuuksia
tai vaikutuksia, joiden johdosta niitä tulisi pitää merkittävänä rakentamisena. Tämä ei edistä
hallituksen tavoitetta sujuvoittaa uusiutuvan energian hankkeita – päinvastoin, kaavoitukseen
pakottaminen kaventaa kuntien harkintavaltaa ja hidastaa hankekehitystä, ja siten myös Suomen
uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamista, tarpeettomasti ja perusteettomasti.
Tulee lisäksi huomata, että tarpeettomalla kaavoituksella voidaan myös aiheuttaa haittaa
alueidenkäytölle ja etenkin maanomistajille. Mikäli maa-alueen maankäyttö määritellään
kaavoituksella tarkoitukseen, jonka toteutumisesta ei kaavoitusvaiheessa ole kuitenkaan vielä
varmuutta, rajoittaa tämä alueen käyttömahdollisuuksia perusteettomasti ja voi tuoda myös
ylimääräistä kiinteistöverorasitusta maanomistajille.
Toisekseen aurinkovoimatuotannon nostaminen lain tasolle esitetyllä tavalla johtaisi
aurinkotoimialan hankkeiden epäyhdenvertaiseen kohteluun suhteessa muiden toimialojen hankkeisiin
ja muihin puhtaan energian teknologioihin, koska muiden hankkeiden osalta rakentamisen merkittävyys
arvioidaan hankkeen ominaisuuksien ja todellisten vaikutusten perusteella tapauskohtaisesti.
Aurinkovoimahankkeita tulee kohdella vastaavin kriteerein kuin muita teollisia rakentamishankkeita.
Lain tasolle kirjattuna yksin aurinkovoimaa koskeva säännös on omiaan myös vanhentumaan hyvin pian,
kun erilaiset puhtaan energiantuotannon teknologiat ja hankkeet kehittyvät nopeasti ja säännös
huomioi vain yhden teknologian. Ehdotettu säännös rajoittaisi samalla perusteettomasti
perustuslain turvaamaa elinkeinonvapautta aurinkovoiman osalta verrattuna muihin
energiantuotannon muotoihin ja niihin liittyviin uusiin teknologioihin.
Mikäli 46 pykälän 2 momenttia ei poisteta kokonaisuudessaan, tulee sitä joka tapauksessa muuttaa
siten, että 2 momentti korvataan asetuksenantovaltuudella, jonka nojalla merkittäväksi katsottavan
rakentamisen kriteerejä voidaan säännellä tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Näin säännös kohtelisi esim. erilaisia energiantuotantohankkeita ja uusiutuvan energian
teknologioita yhdenvertaisesti. Asetuksentasoista sääntelyä voidaan myös pitää
teknologianeutraalilla tavalla ajantasaisena huomioiden uusiutuvan energian teknologioiden hyvin
nopea kehitys.
Valorem Energies Finland Oy
Minna Jukola, hallituksen puheenjohtaja, VALOREM-konsernin Suomen-maajohtaja